Kylmää...

Tämän aamun järkytys oli vilkaisu ulkolämpömittariin: talven ensimmäiset 30-asteen pakkaset! Kylmältä tuntuu tammikuun puoleen väliin asti kestäneen nollakelin jälkeen nämä entisestään pakastuvat kelit. Ulos ei Annia uskalla viedä nukkumaan, mutta onneksi tänään olemme autoilleet sen verran, että sisänukutusvaivalta on vältytty.

Aamulla heti tankattuamme ruokaa sekä äidin että Annin masuun lähdimme seurakunnan perhekerhoon. Siellä Anni vaihtoi kovasti kuulumisia puolivuotiaan Olivian kanssa. Myös hartauteen Anni osallistui voimakkaasti kommentoiden. Väsymys tuli sopivasti perhekerhon päätteeksi ja Anni nukahti autoon, kun ajoimme Tupokseen MLL:n perhekahvilaperehdytykseen. Tupoksessa ensimmäistä kertaa Annin elämän aikana päiviteltiin, kuinka iso Anni on. Siellä oli nimittäin vertailukohteena kaksiviikkoinen Joel-poika, jonka rinnalla Anni kieltämättä tuntui lähes jättiläismäiseltä. Kolmen tunnin perehdytyksen ajan Anni viihtyi hyvin: Annin herättyä päiväunilta häntä viihdytti kaksivuotias Elsa kantamalla monenlaisia, mielenkiintoisia leluja Annin tarkkailtavaksi, tunnusteltavaksi ja syötäväksi.

Päivän sosiaalinen ohjelma oli ilmeisesti sopivan uuvuttava, sillä kotiin tultua Anni nukkui kahden ja puolen tunnin päiväunet! Noin pitkistä päiväunista ei olekaan joulun jälkeen nautittu. Ehkä Anni nyt jaksaa kaksilla päiväunillaan reippaasti odotella yöuniaikaa.

Ilkka-kummin syntymäpäivät

Ilkka-kummi täyttää huomenna 17 vuotta ja sen kunniaksi Anni pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ravintolaan. Tällä kertaa tosin Anni sai ravintolan listaherkkuja vain välillisesti rinnan kautta, mutta hyväähän ruoka on niinkin. Hämärä ravintolaympäristö hämmästytti Annia kovasti. Herättyään päiväuniltaan hän vain katseli ja kummasteli, hymyt ja naurut alkoivat vasta kotiin päästyä.

Kotona Annia odotti pari muovikassillista Paavo-kummin Siilinjärveltä kuskaamia uusia, ihania vaatteita. Niiden joukossa oli muutama mummon ostama ihanuus ja isoisosedän vaimon Hannin neuloma neuletakki, mutta suurin osa kassien sisällöstä on ollut käytössä pikkuserkkukaksosilla Ruutills ja Franseskalla. Kylläpä äidin kelpaa nyt pukea Annia, kun ihania vaihtoehtoja riittää! Uudet 70-senttiset vaatteet tulivat tarpeeseen, sillä lähes kaikki 60-senttiset onkin jo pitänyt pistää varastoon. Sen verran hurjaa vauhtia tämä tyttö kasvaa!

Kummi todistamassa

Anni on tänään jatkanut kääntymistreenejä ahkerasti ja melko sujuva pyörähdystyyli alkaa tytöllä olla hallussa. Paavo-kummikin kävi tänään todistamassa, että eivät ne äiti ja iskä höpötä, vaan kyllä se Anni todella osaa jo pyörähtää ilman apuja. Nyt Annia harmittaa vaan, ettei pääsekään liikkumaan mihinkään mahalle käännyttyään. Jalat ja kädet yrittävät kovasti vetää vartaloa eteenpäin, mutta minkäs teet, kun maha on pahasti tiellä. Taitaa tässä vaiheessa elämää olla jokin taito koko ajan työn alla.

Suuri päivä

Tänään se kauan odotettu edistysaskel tapahtui: Anni oppi kääntymään selältä mahalleen! Joku onnenkantamoinenhan Annin käänsi kerran ympäri jo viime lauantaina, mutta tänään onnistumisesta on tullut tapa. Hienoa Anni!

Neuvolakuulumisia

Pistetäänpä uusimmat kuulumiset neuvolasta. Tällä kertaa oli lääkäri paikalla. Taisi lääkäri Annia vähän jännittää tai sitten Anni keksi muuten vaan hauskan tempun: hän pissasi oikein kahteen otteeseen sillä aikaa, kun odotteli ilman vaippaa punnitusta ja mittausta. Juuri kun ehdittiin ensimmäistä alustaa vaihtamaan, niin toiset pisut olivat jo äidin sylissä. Ehkä tämä tempaus tosiaan huvitti Anniakin, koska sen jälkeen hän vain hymyili, naureskeli ja jutteli sekä hoitajalle että lääkärille.

Mitat ja lääkärin huomiot:

Paino 7360 g
Pituus 65,5 cm
Päänympärys 41,4 cm

Normaali kasvu ja kehitys. Hymyileväinen tyttö. Atooppiseen ihoon rasvaus.

Rasvoja saadaan siis alkaa noihin punaisiin poskiin käyttämään. Poskia lukuun ottamattahan Annin iho on oikein hyvä. Sekä neuvolan hoitajatäti että lääkäri olivat sitä mieltä, että punaiset posket kertovat kuivasta ihosta, eivät näin pienessä mittakaavassa mistään allergiasta. Onneksi. Neuvolan jälkeen tultiin Apteekin kautta kotiin. Jospa alkaisi iho poskistakin vähitellen taas parantua.

Anni 4kk

Tänään on Annilla taas kerran juhlapäivä. Neljä kuukautta tulee täyteen illalla klo 19.27. Paljon on ehtinyt tapahtua Annin elämässä. Neljän kuukauden saldo sisältää esimerkiksi seuraavaa:

Kaksi matkaa Siilinjärven mummolaan, kolme kyläilyä Hailuodon mummulassa, muutama kerta shoppailua kaupungilla, kerran kahvilassa, kaksi kertaa elokuvissa, joitakin kertoja kyläilyä Aapelin luona (kerran tosin jo ennen Aapelin syntymää), muita vierailuja Oulussa ja Siilinjärvellä mm. Erikan, Emmin, Jokirantojen ja Kinnusten luona, todella paljon ihailevia vieraita täällä kotona, runsaasti kokemusta perhekerhoilusta jo 1,5 kuukauden iästä alkaen, ristiäiset ja oman nimen saaminen, itsenäisyyspäivä, nimipäivä, joulu, uusi vuosi, lukuisia kävelylenkkejä, kauppareissuja ja kirjastokäyntejä Limingassa, neuvolat joka kuukausi, yli 10 cm lisää pituutta ja n. 4 kiloa lisää painoa, yksi rokotus, pientä flunssaa, leluilla leikkimistä, joka paikkaan tarttumista, kaiken suuhun laittamista, taidokasta päänkannattelua, muutama pyörähdys mahalta selälle ja yksi selältä mahalle, mielettömästi ihania hymyjä ja vähän vähemmän iloisia naurunpurskahduksia, välillä myös pientä tyytymättömyyttä, yövalvomisia, ennen pitkiä ja nykyään lyhyitä päiväunia, lukuisia erilaisia ääniä aina matalista örinöistä iloisiin kiljahduksiin ja pärinöihin ja ennen kaikkia loputtomasti rakkautta.

Kyllä elämä on sitten mielenkiintoisen ihanaa!

Flunssaisia kuulumisia

Annia vaan flunssa vaivaa. Nenää saa useaan otteeseen päivän mittaan tyhjennellä ja lieko imeminenkin flunssan takia hieman hankalaa, kun protestointia imetysasennossa on ilmassa. Ruoka ei meinaa ihan normaaliin tahtiin maistua. Toivottavasti flunssan oireet vähitellen helpottavat, että pienellä olisi parempi olla. Pitää kai sitä lääkärissä käyntiäkin alkaa harkita, jos ei ala tukkoisuus helpottaa.

Viikonloppu on flunssasta huolimatta mennyt mukavissa tunnelmissa. Kylässä olivat äidin kummit eli Annin isotäti Tuulikki ja hänen miehensä Reiska. Tuulikin nähden Anni väänsi ja väänsi itseään kyljelleen ja yritti ympäri, kiskoi jopa vaatteitaan siitä reunasta, joka olisi pitänyt saada pyörähtämään, mutta onnistumisprosentti jäi vielä melko pieneksi. Yksin äidin todistamana eilen tapahtui kuin tapahtuikin yksi kokonainen käännös selältä mahalleen, mutta tänään ei taas ole ollut edes kunnollista yritystä. Saapa nähdä, milloin siitä kääntymisestä alkaa tulla tapa. Kyllä sitä on jo odotettu, vaikka mikäpä kiire tässä toisaalta on.

Hymyä Annilla on riittänyt ja iloisia naurunpurskahduksia pikkutaudista huolimatta. Voi, kun Anni pysyisikin yhtä iloisena kuin tähän asti!

Taas on viikonloppu

Viikko on kulunut tavalliseen tapaansa eli nopeasti. Luntakin on tullut ja pakkasta näyttää olevan jo yli 10 astetta, mikä on tänä talvena suorastaan harvinaista. Annin elämään on tähän mennessä mahtunut vain yhdet yli 20 asteen pakkaset ja nekin jo marraskuun alussa. Pääasiassahan tämä talvi on tähän asti liikuttu nollan tuntumassa ja joulunakin oli vain juuri ja juuri lunta maassa.

Alkuviikon suunnitelmien mukaisesti Anni ja äiti kävivät tiistaina perhekerhossa ja torstaina elokuvissa. Tiistai-iltana äiti hoisi MLL:n kokouksen ilman Annia ja Anni vietti koti-iltaa iskän kanssa. Äidillä oli kyllä jälleen kerran niin hätäinen olo ja kiire kotiin, kun Anni ei ollut mukana, että taitaa Anni päästä helmikuussa kokoukseen mukaan äidin kanssa puhetta johtamaan. Jospa äidin olisi helpompi jättää Anni kotiin sitten, kun Anni alkaa maistella muitakin ruokia kuin rintamaitoa. Katsotaan nyt.

Perhekerhossa oli nyt ensimmäistä kertaa yksi Annia nuorempi kerholainen. Kuukautta nuorempi tyttö oli kooltaankin Annia näkyvästi pienempi. Ei Anni enää mikään ihan pikkuvauva olekaan!

Elokuvakokemus oli tällä toisellakin kertaa oikein mukava, joten Aapelin ja hänen äitinsä kanssa sovittiin saman tien, että elokuvat kuuluvat myös meidän helmikuun ohjelmaan. Tällä kertaa näytöksenä oli "Aidosti outoa" ja ilmeisesti tämä elokuva oli joulukuun romanttista komediaa mielenkiintoisempi, sillä tällä kertaa Anni nukkui vain puoli tuntia elokuvan aikana. Muun ajan hän vuorotteli elokuvan katsomisen, leluilla leikkimisen ja syömisen välillä. Anni oli tälläkin kertaa loistavaa elokuvaseuraa, joten äitikin sai nauttia rentouttavasta elokuvahetkestä täysin siemauksin.

Viimeiset pari päivää Annia on vaivannut flunssa. Nenä on tukkoinen ja yskimistä kuuluu ajoittain. Anni on kuitenkin pääasiassa ollut hyväntuulinen ja vaikuttanut muilta osin olevan kunnossa, joten kotihoidolla olemme pärjänneet. Toivottavasti tukkoisuus kuitenkin vähitellen helpottaa.

Viikonloppuhulinoita

Maanantai koitti ja arki alkoi. Anni ja äiti ovat kahdestaan kotona, iskä töissä. Tällä hetkellä Anni nukkuu sisällä vaunuissaan. Hän ehti nukahtaa jälleen kerran jo ennen kuin edes ulos päästiin.

Viikonloppuna riitti hulinaa tämän maanantainkin edestä. Mummo, vaari, Anna-Kaisa-täti ja Jaakko-eno saapuivat Annia katsomaan perjantai-iltana ja lauantaina aamupäivällä vierailijajoukko laajeni vielä Paavo-kummin tulolla. Annin oma iskä sen sijaan vietti viikonlopun Hailuodossa ystävänsä 30-vuotissyntymäpäiviä juhlien. Tuttujen sukulaisvieraiden lisäksi lauantai-iltapäivänä Anniin tutustumassa kävivät mummon ja vaarin ystävät Ebelingit Oulusta. Kaiken tämän tohinan keskellä, kuten arvata saattaa, Anni ei millään meinannut malttaa nukkua päiväunia ja lauantai-iltana hän nukahtikin väsyitkun kanssa jo ennen yhdeksää.

Vieraiden saapuessa perjantai-iltana vaikutti siltä, että Anni vähän jo vierastaisi uusia tulokkaita. Ehkä tämä oli lähinnä väsyneen tytön säikähdystä, mutta ilme mutristui kovin, kun Jaakko-eno tuli läheistä tuttavuutta tekemään. Viikonloppu teki kuitenkin tehtävänsä ja sunnuntaiaamuna Jaakko sai jo valloittava hymyt, kun vähän Annia hauskuutti. Äidin syliä Anni ei juurikaan viikonlopun aikana tarvinnut - sen verran innokkaita hoitajia ovat mummo ja muut sukulaiset. Kerettiin tässä jo suunnitella, että jospa äiti ja iskä malttaisivat heinäkuussa jättää Annin ensimmäistä kertaa yöhoitoon mummolle ja vaarille. Näin äiti ja iskä pääsisivät juhlistamaan kaksivuotishääpäiväänsä rauhassa. Saapa kuitenkin nähdä, miltä tuo ajatus sitten heinäkuussa tuntuu. Onhan siihen onneksi vielä puoli vuotta aikaa. Tällä hetkellä äiti nimittäin ottaa Annin lähes joka paikkaan mukaan ja melkeinpä yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne kerrat, kun Anni on edes iskän hoidossa ollut.

Täksikin viikoksi on ohjelmaa luvassa. Huomenna mennään aamulla seurakunnan perhekerhoon ja illalla on Mannerheimin lastensuojeluliiton kokous, jossa äiti on puheenjohtajana. Saa nyt nähdä, tuleeko Anni mukaan vaikuttamaan vai jääkö iskän kanssa kotiin. Torstaina ovat ne viime viikolla sovitut elokuvatreffit Aapelin ja hänen äitinsä kanssa ja viikonloppuna kylään tulevat äidin kummit Tuulikki ja Reijo Tampereelta asti. Tämä maanantaipäivä pitänee käyttää rauhoittumiseen ja loppuviikon tohinoihin valmistautumiseen.

Tietokonenörtti

Voi näitä nykyajan lapsia. Tuntuvat ymmärtävän tietokoneiden päälle jo vauvaiässä. Ei äiti ja iskä ollu Annin iässä vielä tietokonettä nähnykään ja Anni jo kovasti kurottelee näppäimistöä kohden. Sormet heiluu vaan ja kovasti tulisi tekstiä, jos näppäimille ylettäisi. Onhan se tietokone ruutukin niin ihanan värikäs ja mielenkiintoinen. Kuvat vaihtuu vähän väliä, kun netissä surffataan.

Eivät Anni ja äiti kuitenkaan koko päivää ole tietokoneella viettäneet. Aamulla pyykkien ja tiskien laiton jälkeen kaksikko kävi pitkästä aikaa perhekahvilassa ja kylläpä muilla äideillä riitti ihmettelemistä, kun Anni oli edellisestä kerrasta (joulukuun alusta) niin kovasti kasvanut. Anni jaksoi hymyillä ja jutella, vaikka oli melko väsynyt ja lopulta nukahtikin ilman kitinöitä autokaukaloon jo ennen autoon pääsyä. Autolla äiti ja Anni huristelivat perhekahvilan jälkeen Ouluun asti. Siellä käytiin monissa kaupoissa ostamassa mm. ruokaa viikonlopuksi, kun mummo, vaari, Anna-Kaisa-täti ja mahdollisesti myös Jaakko-eno ovat tulossa kylään. Varmasti myös Paavo-kummi Oulusta tulee piipahtamaan vähintään lauantaina, ehkä myös perjantaina ja/tai sunnuntaina.

Innolla odotamme jo viikonloppuvieraita. Anni saa taas lukuisia sylejä ja paljon yleisöä, jolle jutella, hymyillä ja nauraa!

Anni ja Aapeli

Tänään Annin ja äidin arkea kävivät piristämässä äidin ystävä Heidi ja Heidin poika, Annin kaksikuinen kaveri Aapeli. Anni oli oikein reipas, rohkea tyttö ja tarttui heti Aapelia kädestä kiinni, kun viereen pääsi. Ensi viikoksi sovittiinkin sitten elokuvatreffit ja sitä seuraavalla viikolla olisi tarkoitus mennä yhdessä äiti-vauvajoogaan.

Innokas leikkijä

Anni ei vielä(kään) ole oppinut kääntymään selältä mahalleen, mutta sen sijaan Anni osaa erittäin taitavasti käsitellä lelujaan. Ei taida Annilla olla juurikaan mielenkiintoa lähteä liikkumaan, koska kädessä oleva lelu saa Annin niin hyvin viihtymään paikoillaan. Mikäs sen hauskempaa, kun leikkiä tavaroita heilutellen ja maistellen. Virikematon lisäksi Annin lempileluihin kuuluvat tällä hetkellä Riikka-kummin joululahja värikäs leijona, äidin ystävältä, Annin kaimalta saatu Nasu ja Erika-kaverin antama kankainen Jouluvauva-kirja. Vähitellen ovat kyllä myös puulelut alkaneet pysyä paremmin kädessä ja kiinnostaa Annia.

Annin lempimusiikkia taitaa olla Ella ja Aleksi, jota kuunnellessa Anni viihtyy hyvin ilman juttuseuraa. (Tosin lelujen kanssa Anni viihtyy muutenkin yksin tarvittaessa ja antaa esimerkiksi äidin ja iskän syödä ruuan kahdestaan.) Unimusiikkina Annin päiväuniaikaan kuunnellaan Celine Dionin Miracle-levyä, joka saatiin Anna-Kaisa-tädiltä jouluna. Levyllä on ihania, aikuisiakin miellyttävitä unilauluja.

Kuluneen vuorokauden aikana on muuten tapahtunut kaksi pientä ihmettä. Ensinnäkin Anni nauroi äidille komeasti ääneen, kun iskä oli eilen illalla salibandytreeneissä ja äiti hörhötti Annin kanssa. Toiseksi Anni nukahti aamulla omaan sänkyyn, kun äiti taputteli Annia. Voi, kun näistä ihmeistä tulisikin jossain vaiheessa arkea!

Iskän tyttö

Iskää hauskempaa tyyppiä ei Annin mielestä olekaan! Iskän hörhötykset saavat joka kerta Annin nauramaan innokkaasti ääneen. Äiti ei vielä ole vastaavanlaisia naurunpuuskia saanut, eikä kukaan muukaan iskän lisäksi. Tuntuu, että iskän syliin päästessään Anni oikein odottaa, että milloin iskä alkaa hassuttelemaan.

Niin se taitaa olla, kuten äiti jo ennen Annin syntymää ajatteli, että äidillä ja isällä on erilaiset roolit lastenkasvatuksen suhteen tässä perheessä. Iskä on innokkaampi hauskuuttaja ja leikittäjä, mutta äiti puolestaan ottaa suurimman vastuun perushyvinvoinnista ja arjen askareista. Totuus ei tietenkään ole ihan mustavalkoinen, sillä kyllä äitikin välillä leikkii ja iskä vaihtaa vaippoja, mutta noin karkeasti jako tämä. Ja kaikki lienevät tyytyväisiä osiinsa. Äiti nukuttaa, iskä naurattaa. Ja Anni on onnellinen.

P.S. Annilla on taas riittänyt ihailijoita. Toissapäivänä kylässä kävi äidin opiskelukaveri ja entinen kämppis Annan miehensä Antin kanssa. He toivat Annille kivan lorukirjan, josta riittää iloa koko perheelle varmasti pitkään. Eilen illalla puolestaan saunomaan tulivat Riikka-kummi ja iskän serkku Juha. Iltaseura oli niin hyvää, että Anni ei millään malttanut asettua yöunille ennen kuin vieraat olivat lähteneet. Vieraiden suljettua ovi perässään (hieman ennen iltayhtätoista) ei sitten enää mennytkään montaa minuuttia siihen, että Anni oli täydessä unessa.

Kaupungilla

Tänään äiti ja Anni kävivät kaupungilla humputtelemassa eli äidin kolmen opiskelukaverin (kuvassa) kanssa kahvilassa. Anni nukahti menomatkalla, kuten arvattavaa olikin, ja äidin iloksi nukkui pitkästä aikaa peräti kahden ja puolen tunnin päiväunet. Viime aikoina ovat nuo päiväunet nimittäin jääneet korkeintaan puoleentoista tuntiin. Kahvilakäynnin jälkeen käytiin vielä Anskun (vasemmalla) uutta kotia katsomassa ja herkullisia ruokia siellä maistelemassa. Äidin ystävistä riitti Annin sylissäpitäjiä ja Anni viihtyikin äidin kavereiden seurassa hyvin siihen asti, että nälkä ja väsy yllättivät. Onneksi kotimatkalla oli taas helppo nukahtaa autoon.

Annin lomailua

Annin blogisivut ovat olleet kovin hiljaiset viimeiset pari viikkoa, koska Anni, äiti ja iskä ovat lomailleet molemmissa mummoloissa ja juhlineet uutta vuotta kotona Limingassa. Vuosi 2006, Annin syntymävuosi, on nyt siis takana.

Annin ensimmäinen joulu vietetiin mummolassa Siilinjärvellä. Joulun kunniaksi Anni nukkui koko Siilinjärvellä vietetyn viikon erittäin hyvin. Äiti sai nauttia useista neljän tunnin unipätkistä ja Annin yöunet kestivät aina noin iltayhdeksästä tai kymmenestä aina aamukahdeksaan tai yhdeksään. Anni oli oikein hyväntuulinen lomailija ja joulun viettäjä, vaikka hälinää ja hulinaa Annin ympärillä riitti koko viikon. Annia kävivät katsomassa useat äidin ystävät ja tuttavat, ja Annia hoitivat innokkaasti mummo ja vaari sekä enot ja Anna-Kaisa-täti. Joululahjaksi Anni sai kauniita uusia vaatteita, useita cd:itä ja kirjoja sekä leluja. Leluista ensimmäisenä käyttöön otettiin mummon ja vaarin ostama virikematto, joka on viihdyttänyt Annia kovasti joulun jälkeen. Välillä näytti jo siltä, että virikematto kannustaisi Annia harjoittelemaan kääntymistäkin, mutta nyt on pikkuneiti taas kovin tyytyväisenä kellotellut selällään ilman minkäänlaista kääntymisyritystä.

Tapaninpäivänä matkaa jatkettiin Hailuodon mummulaan, jossa odottamassa olivat mummun ja ukin lisäksi molemmat sedät ja Eeva-täti perheineen. Hailuodossakin viihdyttiin neljä yötä, sillä puolessa välissä Hailuodon kyläilyä seuraan liittyivät myös Katariina-täti ja Turun serkut. Hailuodossa Anni pääsi esimerkiksi jäälle mukaan, vaikka ukin hoijakkaan Annia ei vielä uskaltanut päästää. Hailuodossa päiväunien nukkuminen sisällä tuntui ylivoimaisen vaikealta ja niinpä äiti saikin oikein urakalla hyötyliikuntaa, kun Annin kanssa piti vaunulenkkeillä parhaana päivänä neljä kertaa.

Uutta vuotta tultiin juhlimaan omaan kotiin Liminkaan. Uuden vuoden seurana meillä olivat kaikki kolme tätiä, kaikki kolme serkkua, Eeva-tädin mies Antti ja Paavo-kummieno. Vuoden vaihdetta odotettiin melkoisessa hulinassa niinkun asiaan kuuluu, kun joukossa on neljä alle neljävuotiasta juhlijaa. Annikaan ei malttanut nukahtaa yöunille ennen kuin kello oli yli yksitoista, mutta ihan vuodenvaihteeseen asti Anni ei sentään onneksi jaksanut valvoa. Uuden vuoden juhlinnassa Anni oppi jälleen uuden, joskaan ei aivan täysin toivotun taidon, peukalon imemisen. Ennen hyvin maistunut nyrkki on nyt tainnut vaihtua pysyvästi peukaloon...

Yöunet kotona Limingassa eivät ole ihan Siilinjärven unien malliin sujuneet, mutta päiväunia on saatu nukuttua jo sisälläkin. Tosin ne noin kolmen tunnin päiväunet, jotka olivat aivan jokapäiväisiä vielä kaksi viikkoa sitten, ovat nyt hävinneet johonkin. Anni on viime päivinä nukkunut vain puolen tunnin- kahden tunnin päiväunia sekä sisällä että ulkona.

Tämä vuosi tuonee Annin elämään enemmän muutoksia kuin meidän aikuisten. On hyvin todennäköistä, että Anni oppii ennen seuraavaa vuodenvaihdetta kääntymään, ryömimään, konttaamaan, kävelemään ja ehkä jopa sanomaan jonkun sanan. Innolla jäämme odottamaan, mitä kaikkea vuonna 2007 meidän perheessämme tapahtuu. (Tinan perusteella iskä jopa ennusti, että Annille voisi olla luvassa pieni sisarus tämän tai seuraavan vuoden puolella, mutta äiti suhtautuu iskän ennustukseen pienellä varauksella...)

Onnellista vuotta 2007 kaikille blogin lukijoille!