Tuesday, December 19, 2006

3kk neuvola

Anni kävi tänään 3kk neuvolassa. Piti ottaa neljän päivän pituinen varaslähtö, koska Anni täyttää 3 kk jouluaatonaattona ja Anni ja äiti lähtevät joulunviettoon Siilinjärvelle jo tänään.

Neuvolakuulumisia:
Pituus 60,5 cm
Paino 6175 g
Pään ympärys 40 cm
Jäntevä tyttö. Jokeltaa ja hymyilee vastavuoroisesti. Paino noussut hyvin, pituutta tullut hiukan vähemmän. Suu, silmät, napa iho hyvät. Moro +/+. Hyvin kannattaa päätä käsistä kohotettaessa.

P.S. Anni vetäisi taas itsensä mahaltaan selälleen neuvolan pöydällä.

Saturday, December 16, 2006

Joulujuhlat

Annista tulee nuorena koulunkävijä, kun äiti ja isä ovat opettajia... Tänään Anni pääsi jo ensimmäiseen oikeaan joulujuhlaan äidin työpaikalle. Anni oli yllättävän kiinnostunut ohjelmasta ja jaksoi aktiivisesti tutkailla ympäristöään sekä juhlassa että opettajien kahvitilaisuudessa sen jälkeen. Äiti sai nauttia teensä rauhassa, kun Annille löytyi innokas 4-vuotias hoitaja, joka ei malttanut edes suklaata syödä, kun halusi vaan Annia pitää sylissä. Myös aikuisilta Anni sai jälleen kerran ihailua osakseen. Hän olikin taas oikein parhaimmillaan ja monet äidin työkaverit totesivat, että kovin rauhalliselta ja tyytyväiseltä lapselta vaikuttaa. Ja niinhän Anni onkin. Ei meillä tähän mennessä muita suuria haasteita ole ollut kuin yövalvomiset. Melkoinen yökukkuja Anni nimittäin välillä on! Tänä yönä iskä hoitaa valvomiset, mikäli tarvetta on, kun äiti lähtee pikkujouluihin ja on saanut luvan nukkua yön sen jälkeen kunnolla. Luksusta äidille, vaikka onhan äidin joka tapauksessa herättävä syöttämään. Niin paljoa maitoa äiti ei ole jaksanut pumpata, että riittäisi sekä pikkujoulujen ajaksi että koko loppuyöksi. Ensi viikolla iskä jää sitten yksin kotiin kahdeksi tai kolmeksi yöksi, kun äiti ja Anni ottavat varaslähdön jouluun eli ajelevan Paavo-kummin kyydissä Siilinjärvelle jo alkuviikosta. Ihanaa, kun joulu tulee ja maassakin on taas pikkuisen lunta!

Thursday, December 14, 2006

Elokuvissa

Nuorena sitä pitää nykyään kaiken maailman menot aloittaa. Jottei Anni jäisi nykyvauvojen tahdista jälkeen, kävivät Anni ja äiti tänään testaamassa Oulun uuden ison ja hienon elokuvateatterin (siitä huolimatta, että viime yönä taas valvottiin oikein tuntikaupalla - elokuvajännistysköhän se meitä valvotti...).

Äidin ja Annin seurana oli Annin pieni viisiviikkoinen poikakaveri ja hänen äitinsä. Anni nukkui melkein kaksi tuntia elokuvan alusta, mutta viimeinen puolituntinen sai Annin katseen kääntymään kiinnostuneesti suureen valkokankaaseen päin. Eipä tuo "Holiday"-elokuvan alun nukkuminen tainnut haitata, sillä parasta siinä äidinkin mielestä oli onnellisen romanttinen loppu. Joka tapauksessa Anni oli niin hyvää elokuvaseuraa, että eiköhän me toistekin leffaan lähdetä. Toivotaan vaan, että ensi kerralla on paremmin nukuttu yö takana, kun sinne mennään.

Elokuvan jälkeen Anni ja äiti hakivat Paavo-kummin mukaansa Liminkaan kyläilemään. Paavo-kummi onkin Annille varmasti äidin ja iskän jälkeen tutuin henkilö, koska hän on käynyt niin usein Annia katsomassa. Tästä tai jostain muusta johtuen Anni uskalsi jälleen kerran näyttää kummille koko tunteidensa kirjon nälkäkitinästä iloiseen puheensorinaan ja hymyihin. Anni lähetti Paavon mukana terveisiä mummolaan, Paavo nimittäin jatkoi matkaansa täältä Limingasta suoraan Siilinjärvelle.

Wednesday, December 13, 2006

Kukas se sieltä kurkistaa?


Tältä näyttää Annin nykyään. Jos mekko on päällä, niin käsi nappaa melko nopeasti helmasta kiinni ja vetäisee mekon suuhun. Annin kasvoista näkyviin jää vain silmät ja otsa. Annin mielestä on niin mukava maistella kaikkea, mikä käsiin osuu ja käsiinhän osuu kaikki sylissä oleva. Hoitopöydällä ollessa suuhun menee kaikki kangasmateriaali, joka pöydällä lojuu Annin käden ulottuvilla. Leluista Anni ei silti vielä osaa ottaa itse kiinni, mutta pitää niitä kyllä kädessään ja heiluttelee, jos äiti ne käteen pistää. On se jännää tämä elämä, kun kädellä saa noin vaan poimittua vaikka mitä!

Tuesday, December 12, 2006

Perhekerhon pikkujoulut


Tänä aamuna Anni ja äiti heräsivät pitkästä aikaa jo klo 8.00. Yö nukuttiin suhteellisen hyvin. Anni nukahti noin klo 21 ja vaikka hän useaan kertaan söikin, ei tarvinnut missään välissä jäädä pidemmäksi aikaa valvomaan.

Aikainen herätys tuli tälle aamulle kuin tilauksesta, sillä äiti oli toivonut, että Anni ja äiti jaksaisivat lähteä aamulla perhekerhon pikkujouluihin. Pikkujouluissa Annilla oli yllään mekko ja tonttulakki ja taas kerran Anni sai paljon ihailuja osakseen. Anni kerää huomiota valloittavan persoonansa lisäksi iällään, sillä meidän pikkuprinsessamme on perhekerhon nuorimmainen. Perhekerhon pikkujouluohjelmaan kuului riisipuuron syöntiä, joulukuvaelma ja joululauluja. Anni nautti erityisesti lauluista ja yritti itsekin päästä mukaan, mutta sanat ja sävel olivat vielä hieman hakusessa. Pikkujouluhulina onnistui väsyttämään Annin kolmen tunnin päiväunille. Unien jälkeen Anni on taas naureskellut ja jutellut silmät loistaen. Kuvassa Anni on iskän kanssa vierashuoneen sohvalla pikkujoulupäivän iltana.

Monday, December 11, 2006

Kummi kylässä


Saatiinhan sitä ohjelmaa täksikin päiväksi! Aamulla Annin ja äidin iloiseksi yllätykseksi Riikka-kummi soitti olevansa näissä maisemissa ja tuli käymään. Vaikka Riikkakin on Annia usein nähnyt, niin kylläpä taas Annin kasvu ja muutos edellisestä kerrasta hämmästytti! Anni antoi tosin äidille ja Riikalle myös paljon kahdenkeskistä aikuisten aikaa, kun hän nukkui reilun kahden tunnin unet kummin ollessa kylässä.

Läksiäisiksi Anni väläytteli kummilleen kauniin hymyn ja oli syytäkin, kun kerran kummi toi mukavannäköisen paketin jouluaattoa odottamaan. Anni kyllä hyvin tietää, ettei paketteja avata ennen joulua, koska juuri eilen iskän lahjaa paketoidessa Anni ja äiti keskustelivat siitä, miten joululahjat ovat yllätyksiä ja ne avataan aattona, eikä niitä sitä ennen kurkita. Jouluaattoa siis kovasti odotamme!

Sunday, December 10, 2006

Jouluostoksilla

Anni on kulkenut äidin mukana jouluostoksilla jo pariin otteeseen. Tänään käytiin ostamassa iskälle ja äidin kummitytölle lahjat. Ostosreissu meni jälleen kerran hienosti. Anni nukkui sekä meno- että paluumatkan autossa, mutta jaksoi leikkiä tossuillaan ja lapasillaan ostoskärryissä istuessaan, kun ostoskeskuksessa oltiin. Anni osaa jo hienosti tarttua esineisiin, jotka osuvat käden ulottuville. Hän leikkii käsillään ja jaloillaan - nyrkit maistuvat hyviltä ja varpaatkin meinaavat välillä eksyä suuhun.

Anni on edelleen ihana hymytyttö, joka juttelee äidille, isälle, vieraille ja leikkikoiralle, jos ei ole liian väsynyt. Valitettavasti tätä juttua riittää välillä yöaikaankin... Annin jutut, hymy ja iloinen katse ovat niin hellyyttäviä, että äidin on vaikea pysyä öisin hiljaa, kun Anni yrittää aamuyön tunteina saada juttuseuraa. Äiti kuitenkin pyrkii olemaan tiukkana, että Anni alkaisi ymmärtää, milloin on yö ja milloin päivä ja että valvomiset eivät osuisi yöaikaan. Nuo yövalvomiset ovat nimittäin olleet tämän viikon teema, vaikka aikaisemmin niitä ei juurikaan harrastettu. Toisaalta kai se on ymmärrettävää, että jos nukkuu yöunia iltayhdeksästä seuraavan aamupäivän puoli kahteentoista, niinkuin Anni toissayönä teki, on välillä vähän herättävä valvomaankin. Kukapa sitä nyt neljäätoista ja puolta tuntia jaksaa yhtä soittoa nukkua!

Huomiselle äidillä ja Annilla ei ole suunnitelmia ja hyvä niin. Onhan tätä ohjelmaa viikonlopuksi riittänytkin: pikkujoulut, jotka venyivät neljästä alkaen aina yli puolen yön (vaikka Anni simahti jo yhdeksältä ja oli tunnelmassa mukana vain unissaan loppuajan) ja tuota edellä mainittua joulushoppailua. Huomenna siis levätään kotona ja odotellaan tiistaisia perhekerhon pikkujouluja ja torstain elokuvapäivää.

Saturday, December 9, 2006

Ensimmäinen nimipäivä


Äidin puhelin on piipannut aamun aikana jo useaan otteeseen, mutta viestit on lähinnä osoitettu Annille: Onnea ensimmäisenä nimipäivänä. Juhlan kunniaksi Anni nukkui ruhtinaallisesti puoli kahteentoista asti ja on sen jälkeen puettu samettimekkoon. Liedellä porisee juhla-ateria: Äiti ja iskä herkuttelevat hanhipadalla ja Anni pääsee tunnelmaan äidinmaidon kautta.

Hanhiaterian jälkeen pistetään koti pikkujoulukuntoon. Joukko äidin opiskelukavereita on tulossa juhlimaan tänne joulun odotusta, mutta pikkujouluissa on jouluherkkujen lisäksi tarjolla Annin nimipäiväkakkua.

Tämäkin juhlapäivä pitänee pysyä sisällä, ettei joulun tunnelma pääse karkaamaan. Ulkona on niin ikävän syksyinen ilma, eikä valkeasta joulusta ole minkäänlaista merkkiä. Toivottavasti Annin ensimmäinen joulu ei kuitenkaan jää lumettomaksi...

Wednesday, December 6, 2006

Pikkutontun ensimmäinen itsenäisyyspäivä


Anni aloitti ensimmäisen itsenäisyyspäivänsä aikaisin - hän herätti äitin ihmettelemään Suomen itsenäisyyttä jo noin klo 02.00. Äiti ja Anni juhlivat itsenäisyyspäivää pari tuntia ennen kuin päättivät vielä mennä nukkumaan viideksi tunniksi.

Uudestaan tähän itsenäisyyspäivään herättiin siis yhdeksän aikaan, ja sen jälkeen Anni on antanut äidin leipoa piparkakkuja, keksejä ja kakkua. Äidin leipoessa Anni on välillä nukkunut päiväunia ja välillä pitänyt seuraa äidille iloisella juttelullaan. Anni on kova tyttö kertomaan tarinoita - tosin meille aikuisille ymmärrettävät sanat ovat vielä hieman kadoksissa. "Äiti"-sanan harjoittelu on kuitenkin hyvällä alulla - "äi" kaikuu jo komeasti. Samoin Anni osaa tervehtia "Hei"-sanalla ja kertoa mielipiteensä sanoilla "joo" ja "ei". Erittäin selvää siis Annin kommunikaatio noin nuoreksi neidiksi! :) Useimmiten Annin tarinat ovat kuitenkin kovaa pohtimista "öö"-äänteen voimin.

Äsken pikkutonttu taas väsähti ja päätti ottaa lyhyet kauneusunet. Eiköhän äiti taas saa iloista seuraa hyvissä ajoin ennen presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien alkua.

Iloista itsenäisyyspäivää ja veikeää joulunodotusta kaikille toivottaa Anni piparintuoksuisesta kodistaan, jossa joululaulut soivat aamusta iltaan.

Tuesday, December 5, 2006

Uusia ihmeitä (tai vahinkoja)

Eilen Anni kameranhihnaan tarttumisen lisäksi esitti toisenkin uuden tempun: Hän kääntyi itse mahalta selälleen. Tämä taisi kyllä sattua tosiaan ihan vahingossa eli hän mahallaan päätään kohotellessaan keikahti ympäri ja löysi itsensä katselemasta kattoa, mutta kylläpä äiti hämmästyi tästäkin!

Tänään päivä on vierähtänyt leipoessa pikkuleipiä (Noh, äiti leipoi ja Anni nukkui tyytyväisenä kantoliinassa) ja vaunulenkillä Limingan keskustassa. Vaunuretkellä me törmäsimme kahteen eri hulinakerhotuttuun ja sekös meitä myös ihmetytti - alammeko me vähitellen tutustua ihmisiin Limingassa vai miten...? :) Mukavaa!

Äsken iskä lähti puunkaatohommiin Hailuotoon ja on mummulassa yötä. Äiti ja Anni odottavat kahdestaan huomista itsenäisyyspäivää. Anni taas kulkee mukana kantoliinassa ja alkaa varmaan kohta päiväunille - äiti taitaa jatkaa joululahjojen parissa. Huomiselle luvassa on pipareiden leipomista. Kovasti on täällä touhuttu Annin ensimmäistä joulua odotellessa ja valmistellessa!

P.S. Nyt kaikki voivat kommentoida kirjautumatta sisään eli kommenttia kehiin vaan!

Monday, December 4, 2006

Touhutyttö


Sellainen touhutyttö on tämä Anni nykyään, ettei kuvaa meinannut saada. Kädet vispasivat melko tiuhaan tahtiin. Uutena edistysaskeleena mainittakoon: Anni osaa näköjään tarttua esineisiin. Alkoi tuossa kuvanottotilanteessa äidin kanssa käydä köydenvetoa kameran hihnalla. Päästettyään hihnan irti Anni tarttui ohuempaan naruun, joka yhdistää kameran ja linssinsuojan. Ote oli kyllä melkoisen tiukka!

Joulutunnelmissa olemme jo Anni-tyttösen kanssa. Joululaulut soivat ja kalenteria auotaan. Odotamme innolla jo 20 päivän päässä häämöttävää jouluaattoa sekä koko jouluaikaa molemmissa mummoloissa.