Lomalle lähdössä

Annin nenä ei enää vuoda yhtä paljoa, mutta pikkuraukka yskii edelleen. Toivottavasti tauti kuitenkin on loppusuoralla. Näin me ainakin uskomme ja uskallammekin siis huomenna lähteä taas lomailemaan. Tällä kertaa Anni ja äiti suuntaavat junalla (Annin ensimmäinen junamatka!) Tampereelle isomuorin ja isofaarin luo. Tampereella olisi tarkoitus nähdä myös monia muita tuttuja ja sukulaisia, joten kotiin palataan vasta tiistaina ensi viikolla.

Tällä viikolla sosiaalinen elämä on ollut ehkä asteen tavallista hiljaisempaa flunssan takia. Vauvakavereiden luona ei nimittäin ole uskallettu tartuntavaaran takia käydä. Perhekerhoon kuitenkin suuntasimme eilen, koska siellä oli valokuvaus ja äiti halusi saada Annista kuvat otettua. Nyt jännäämme, että miten hienoja kuvia vajaan viiden kuukauden ikäisestä neidistä saatiin! Eilen alkuillasta meidän arkeamme piristämässä kävivät myös Merja ja Teemu.

Sivistystä

Tässä on vähän todistusaineistoa siitä, että mummon ja vaarin tilaama lehti on ahkerassa käytössä. Anni antaa tyylinäytteitä sivistyksen hankkimisesta jo pienellä iällä.

Reeta-serkun luona

Laskiaissunnuntaita vietettiin kotona löhöilyn lisäksi käymällä Reeta-serkkua ja Eeva-tätiä katsomassa Oulussa. Reeta hoiti pientä serkkutyttöään innokkaasti ja opasti hieman muovailuvahan saloihin. Äiti pääsi myös maistamaan laskiaispullaa. Nam!

Sosiaalinen tyttö

Anni nauttii kovasti hulinasta ja hälinästä ympärillään - eihän sitä nyt kotona jaksa äidin kanssa kahdestaan kaikkia päiviä viettää! Eilen käytiin jälleen kerran perhekahvilassa ja vaikka Anni oli valvonut jo kaksi ja puoli tuntia sinne mennessä ja äiti kuvittelin Annin olevan väsynyt, Anni jaksoi hymyillä, seurustella ja tarkkailla tilannetta koko kahvilan keston ajan. Puolentoista tunnin jälkeen äiti syötti Annin ja puki ulkovaatteisiin kotiinlähtöä varten ja äidin pukiessa itselleen ulkovaatteita Anni simahti autokaukaloon ihan itsekseen ilman hyssyttelyjä.

Illalla Anni ja äiti kävivät vielä Tupperware-kutsuilla (jo toista kertaa Annin elämän aikana) ja sielläkin Anni nautti täysin siemauksin uuden ympäristön ja ihmisten katselemisesta. Kovasti kaipaa toimintaa tämä meidän tyttö, mutta toisaalta äitikin tykkää kyllä olla sosiaalinen ja kulkea paikoissa, joten mikäs meitä tyttöjä estäisi kyläilemästä ja harrastelemasta.

Ystävänpäivä

Annin ystävänpäivä on ollut täynnä ohjelmaa. Aamulla Anni oppi kotona etenemään pyörimällä. Hän kääntyy ensi vasemman kyljen kautta selältä mahalle ja sitten siitä oikean kyljen kautta takaisin selälle. Onneksi eteneminen tapahtuu vielä vaiheittain eikä Anni ole ehtinyt kajoamaan lattialle sijoiteltuihin tavaroihin kuten kukkiin. Äidin ja iskän lienee kuitenkin syytä alkaa tosissaan miettimään kodin uudelleenjärjestelyä Anni-turvalliseksi liikkumapaikaksi.

Puolen päivän jälkeen Anni ja äiti starttasivat auton kohti Oulua. Ensin käytiin äidin ystävän Merjan luona. Siellä saimme lahjaksi aivan ihanan Annista kahden päivän ikäisenä otetun kuvan suurrennettuna ja kehystettynä. Kuvassa Anni on tarttunut äidin sormeen ja kuvan on ottanut Merjan sulhanen Teemu. Nyt kuva on jo asetettu keittiön seinälle. Merjan luota lähdettyä matkaa jatkettiin äidin toisen ystävän Virvan luo. Siellä puolestaan pääsimme ihailemaan puolentoista viikon ikäisen pikkuneidin kuvia. Tuo pikkuneiti asuu Tampereella ja äiti aikoo viedä "jättiläis"-Annin kanssaan häntä ihan paikan päälle katsomassa maaliskuun aikana.

Kotiin tultiin viiden jälkeen ja kotona on juhlittu ystävänpäivää. Anni on kieriskellyt lattialla, kun äiti ja iskä ovat nauttineet hyvästä ruuasta kynttilän valossa.

Iloista ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!

P.S. Eilinen lääkärikäynti sujui hienosti. Lääkäri oli tunnin myöhässä, mutta odotusaika terveyskeskuksessa meni oikein mukavasti - Annia kiinnosti uusi paikka ja ohi kulkevat erinäköiset ihmiset. Lääkärikin sai tutkia Annin aivan rauhassa. Anni vaan kummasteli, kun hänen kurkkuaan ja korviaan katsottiin, protestointia ei ollut ilmassa ollenkaan.

Viikko mummolassa

Kylläpä aika on vierähtänyt, eikä kuulumisia ole tullut kirjoitettua. Viime viikko hurahti nopeasti, paitsi kuulemma iskällä, joka ikävöi Siilinjärvellä lomailevia tyttöjään. Iskä vietti siis viikon yksin kotona Limingassa, kun Anni ja äiti pitivät seuraa ja toimivat kotikokkeina Anna-Kaisa-tädille ja Jaakko-enolle. Mummo ja vaari olivat Prahassa Annin mummun ja ukin kanssa.

Siilinjärvellä Annilla riitti tekemistä. Ensimmäisenä viikonloppuna nähtiin mummon, vaarin, kaikkien kolmen enon ja Siilinjärven tädin lisäksi äidin ystäviä Anjaa, Jennia ja Elinaa sekä Annin kaveria Erikaa. Erika pääsi jälleen kerran esittelemään Annille taitoja, joita Anni voi vähitellen alkaa harjoitella: konttaamista ja tukea vasten seisomaan nousemista. Elinaa ja Erikaa nähtiin useaan otteeseen viikon aikana, ja Annin liikkumistaidot kehittyivätkin merkittävästi - tosin vasta selältä mahalle ja siitä takaisin selälle pyörähtelemiseen ja pieneen sivulle ja taakse suuntautuvaan liikkeeseen, jonka avulla Anni sai useasti siirrettyä itsensä pois äidin asettamalta alustalta. Kyllä Annin kelpasi lattialla kölliä, kun ei enää jämähtänytkään paikalleen, vaan pääsi edes vähän vaihtamaan maisemaa.

Toisena viikonloppuna iskäkin ajoi Siilinjärvelle ja tästähän Anni ilahtui. Nauravaiselle tytölle tuntuu välillä riittävään pelkkä katse iskän suuntaan, niin johan nauru irtoaa. Viikonloppuna vietettiin myös Anna-Kaisa-tädin syntymäpäiviä ja Anni pääsi jo toista kertaa elämässään ravintolaan syömään.

Viikon harmi oli Anniin iskenyt kova flunssa, joka vaivaa pikkutyttöä edelleen. Räkä valuu ja välillä yskittää. Pian Anni ja äiti lähtevät käymään lääkärissä. Toivottavasti Annin tauti ei ole mitään vakavaa, mutta saisihan se jo joka tapauksessa mennä ohi. Illalla olisi taas luvassa myös MLL:n paikallisyhdistyksen kokous, johon Anni ehkä pääsee tällä kertaa äidin mukana. Toivottavasti nuhainen tyttö jaksaa istua kokouksessa äidin ja muiden naisten kanssa.

Kavereita ja kyläilyjä

Paljon on ollut ohjelmaa tällä viikolla, eikä loppua näy. Keskiviikkona kylässä kävi kaksi Annin poikakaverikandidaattia: Olavi ja Aaro. Olavi ja Aaro sekä heidän äitinsä ovat tulleet meille tutuiksi internetin kautta syyskuussa synnyttäneiden keskusteluryhmässä. Anni tapansa mukaan viihdytti poikia jutuillaan ja esitteli myös kääntymistaitojaan. Samaan syyskuussa syntyneiden oulunseutulaisten porukkaan Aaron ja Olavin lisäksi vielä Kasimir ja Otto, jotka eivät tällä kertaa päässeet tapaamiseen. Anni on siis koko joukon ainoa prinsessa!

Torstai aloitettiin perhekahvilassa, jossa niin ikään kaikki muut lapset olivat poikia. Annia ei kuitenkaan tunnu häiritsevän tällainenkaan sukupuolijakauma, onpahan ainakin helppo erottua joukosta ainoana hempeisiin pukeutuneena neitokaisena.

Perhekerhon jälkeen äiti ja Anni kävivät Oulussa hakemassa Paavo-kummin Liminkaan kyläilemään ja illan päälle meitä katsomaan tuli myös Riikka-kummi. Hyvin ovat kummit huolehtineet yhteydenpidosta! Tänään äiti ja Anni lähtevät Paavon kanssa ajamaan kohti Siilinjärven mummolaa. Siellä pitäiskin olla koolla koko Ojalan perhe, kun Heikkikin kotiutuu armeijasta viikonlopuksi. Mummo ja vaari tosin karkaavat illalla Helsingin kautta Prahaan ja Anni ja äiti jäävät koko viikoksi Anna-Kaisan seuraksi ja kotikokeiksi.

Nyt täytyy alkaa valmistelemaan Annia ajomatkaa varten. Toivottavasti se menee sekä sään että Annin viihtymisen puolesta moitteettomasti.