Kesälomalla

Harmittavan harvoin tulee kirjoitettua ja niin paljon ehtii tapahtua tekstien välissä. Iida erityisesti nyt muuttuu päivä päivältä isommaksi ja taitavammaksi pikkuneidiksi. Ikää on 6 kk ja 3 vkoa ja tässä kuukauden sisään pikkuemäntä on oppinut ryömimään, konttaamaan, istumaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Myös kiinteiden syöminen on vähitellen aloitettu ja ensimmäinen hammas on puhkeamaisillaan.
Sisarukset ovat edelleen pääasiassa haltioituneita ihanasta pikkusiskostaan ja Anni laulelee Iidalle lauluja "Me rakastamme sinua Iida, ihana pikkusisko" ja opettaa Iidalle mielellään uusia taitoja. Oskari haluaisi myös kovasti olla auttamassa mm. Iidan syöttämisessä.
Oskari on meidän perheen hauskuuttaja, joka hurmaa myös vieraat ottamalla reippaasti ja välittömästi kontaktia niin aikuisiin kuin lapsiinkin ikään ja sukupuoleen katsomatta. Oskari osaa eläytyä tilanteisiin hienosti ilmeillä ja eleillä, esimerkiksi tehostamalla sanaa "oho" suurentamalla silmiään ja tekemällä suustaan melko hämillisen näköisen. Myös äänenpainot Oskari hallitsee hienosti.
Anni on edelleen rauhallinen ja luotettava, ja ottaa isosiskon roolissa vastuuta ehkä välillä vähän liikaakin. Ulkona hän koko ajan vahtii, ettei Oskari karkaa pihalta, aja pyörällä ilman kypärää tai tee muuta kiellettyä ja sisällä hän katsoo Iidan perään, ettei Iida kolauta päätään tai syö johtoja jne. Anni on kiinnostunut koulutehtävistä ja harjoittelikin yhtenä päivänä lukemaan vokaalitavuja Aapisesta. Anni on myös loppukeväästä oppinut ajamaan pyörällä ilman apurenkaita ja rohkaistunut kovasti veden kanssa. Hiusten pesu sujuu jo Annilta yksin ja sukeltelua Anni harjoittelee mielellään.
Kesäloma on ollut mukavan rentoa aikaa yhdessä koko perheellä. Pieni lomareissu tehtiin Särkänniemeen, mutta pääasiassa helteistä on nautittu omalla pihalla. Anni yöpyi kaksi yötäkin teltassa omalla pihalla iskän kanssa. Lapset ovat leikkineet paljon naapurin Sennin kanssa. Suunnitelmissa on vielä mummolareissuja ja ehkä visiitti Kalajoen Jukuparkiin.

Lapset yllättää

Oskarilla päiväunien nukkuminen on jäänyt jo melkein kokonaan pois, koska pikkumiestä on niin vaikea saada nukahtamaan päivällä. Vastustus on liian kovaan äidin taisteltavaksi. Pelkkä yöuni ei kuitenkaan tunnu ihan riittävän. Niinpä Oskari päätti vähän tasata tilannetta nukahtamalla eilen illalla kesken lasten ohjelmien ennen puolta kuutta ja nukkumalla siitä sitten aamuun, puoli kahdeksaan asti. Oskaria yritettiin kyllä herätellä seitsemän aikaan illalla saunaan ja mehujäätä syömään, mutta hän siirty vaan omaan sänkyynsä telkkarisohvalta ja jatkoi unia - ja nukkui koko yön pitkästä aikaa heräämättä kertaakaan.

Iidakin nukkui loistavat yöunet (tai siis nukkuu niitä edelleen). Pikkuprinsessa nukahti heti yhdeksän jälkeen ja heräsi ensimmäisen kerran syömään vasta viideltä, kun äiti nousi katsomaan, hengittääkö koko tyttö enää. "Onneksi" näin kolmen pienen perheessä kuitenkin joku aina muistaa tarkastaa äidin olemassaolon myös yöllä ja tehtävä jäikin viime yönä vaihteeksi Annin vastuulle. Anni kävi ensin vessassa ja heräsi vielä uudestaan puoli viiden aikaan tarkastamaan, onko iskän eilen Annille antama taskulamppu tallessa... Kaikki lapset siis osaavat nukkua täysiä öitä, mutta miksi ihmeessä eivät kuitenkaan samana yönä...?

Kaikki lapset tuntuvat kasvaneen kovasti. Iida hymyilee, juttelee ja heiluttelee käsiään kohti leluja sekä nostaa reippaasti päätään mahalla ollessaan. Iida on edelleen tyytyväinen, rauhallinen ja hyvä nukkumaan - jos yön pisin unipätkä on "vain" viisi tuntia, on äiti melkein pettynyt, kuusi-seitsemän tuntia on normaali.

Oskarin puhe kehittyy koko ajan ja sitä on ihana seurata. Oskari on ottanut tavakseen vaatia päästä äidin syliin, kun ollaan millä tahansa parkkipaikalla. Kun äiti vähän hermostuneena yritti saada Oskaria Prisman parkkipaikalla itse kävelemään (äidillä kun on joka tapauksessa vauvan kaukalo kannettavana...), niin Oskari sanoi: "Auto jännittää minua" ja mitäs äiti voi muuta kuin ottaa pikkuisen syliin jännittävien autojen keskellä. Värien nimiä Oskari käyttää pätevästi, vaikka ei vielä yhtään tiedä, mikä nimi kuuluu millekin värille. Iidan alkaessa kitistä Oskari huutaa heti "Iida, minä tulen" ja Iidan vieressä hän sitten sanoo "Iida, minä tässä." Kaikki vauvat ovat muuten Iidoja Oskarin maailmassa.

Anni itsenäistyy vähitellen. Äitiä kovin liikuttaa seurata, miten reippaasti Anni pukee vaatteet päälle ja lähtee naapuriin Sennin luo leikkimään ihan itse - myös pimeässä taskulampun kanssa. Anni on ensimmäisillä kaverisynttäreilläkin yksin ja todella innoissaan tuli sieltä kotiin. Anni tykkää leikkiä koulua ja harjoittelee mielellään kirjaimia ja laskemista. Yhtenä päivänä Anni toisteli sanaa "essu" useita kertoja ja huudahti sitten: "Äiti, essussakin on s!". Vokaalit sekä s ja r erottuvat jo sanojen alusta Annin korvaan hyvin.

Kovat pakkaset ovat pitäneet meidät sisällä, eikä Iida ole montaa kertaa koko elämänsä aikana päässyt ulkoilemaan. Tänä aamuna mittari näyttää -20, mikä on jo huomattavasti vähemmän kuin moneen päivään. Koko viikko on pyörinyt noin -30 asteen lukemissa.

Paranemaan päin

Kiitos antibiotille, että meidän perheessä nukutaan taas öisin. Kolme päivää kuuria takana ja viime yö oli ensimmäinen pitkään aikaan, ettei Oskari heräillyt pitkin yötä itkemään. Voin vaan kysyä itseltäni, miksi en taaskaan aikaisemmin älynnyt viedä korvia näytille... Ihanaa saada reipas ja iloinen Oskari takaisin!

Anni oli tänään ensimmäistä kertaa yksin kaverin synttäreillä. Koko aamu odotettiin ja valmistauduttiin: tehtiin kortti, paketoitiin lahja, puettiin juhlavaatteet, laitettiin hiukset nätiksi. Kutsujen jälkeen autoon hyppäsi iloinen tyttö ongintapussinsa kanssa. Kivaa oli ollut! Ja synttärisankari oli tietysti (ainakin tänään) Annin ehdottomasti paras kerhokaveri. :)

Nyt kello kahdeksan. Oskari on jo simahtanut patjalle lastenhuoneen lattialle ja Anni kömpi äsken veljensä viereen toiselle patjalle. Uni maistuu kuulemma hyvin vierekkäin! Äitin, iskän ja Iida kolminkeskinen aika alkaa.

Arkea kolmen pienen kanssa

Tällä viikolla on kulutettu telkkarihuoneen sohvaa oikein urakalla. Ensin Annille nousi kuume, sen jälkeen Oskari sai flunssan ja lopulta korvatulehduksen. Kaiken kukkuraksi äidin rinta alkoi oireilla ja nosti kuumeen myös äidille. Kahdeksanviikkoisen Iidan elämään onkin mahtunut jo pari kuumeista flunssaa ja raju mahatauti. Iida tosin itse on näiltä välttynyt, mutta tautien takia Iida on saanut tyytyä jakamaan äidin huomion sairastavien isosisarusten kanssa. Onneksi Iida on ollut äärimmäisen tyytyväinen vauva, joka nyt jo iloisesti hymyilee ja ajoittain jopa nauraa ja juttelee, kun häneen kohdistetaan huomiota.

Oskari ja Anni ovat reippaita isoja sisaruksia, joille pikkusiskosta on tullut tärkeä osa perhettä. Oskari pitää Iidaa mielellään sylissä, silittelee, tarjoaa tuttia ja huolehtii, että vauva otetaan mukaan aina, kun johonkin lähdetään. Anni hoitaa vauvaa jo taitavasti äidin apuna ja viihdyttää, jos äiti ei heti Iidan kitistessä ehdi paikalle. Anni sanoikin pari päivää sitten, että "Iida on vielä ihanampi kuin minä". Annin ihastelu tuntuu olevan aitoa, eikä mustasukkaisuutta ole havaittavissa. Oskari sen sijaan reagoi myös hakemalla entistä enemmän äidin huomiota esimerkiksi kiukuttelemalla. Kiukuttelu voi vauvan lisäksi liittyä myös kahden vuoden ikään ja siihen, että päiväunet ovat jääneet pois. Anni puolestaan on vain reipastunut pukemisissa ja syömisissä ja välillä etsii jopa ruokaa itselleen itsenäisesti. Tänä aamuna Anni laittoikin puuron itse mikroon, kun minä en kuumeissani heti päässyt liikkeelle. Toisaalta kuitenkin Anni huomautti eräänä iltana, että kyllä hänkin olisi kainalossa nukkuja, jos hänet vaan otettaisiin, kun äiti ja iskä puhuivat siitä, miten Oskari tykkää nukkua lähellä aikuista.

Annin ja Oskarin leikit sujuvat pääasiassa hienosti. Kaksikko pelaa sählyä, leikkii hevosilla, rakentaa dubloilla, on piilosilla ja paljon muuta. Välillä tietenkin Oskarin touhut häiritsevät isosiskon tarkkoja leikkejä ja silloin tulee kinaa. Leikit sujuvat jopa yllättävän hyvin siihen nähden, että luonne-erot Annin ja Oskarin välillä ovat suuret. Anni on rauhallinen, tunnollinen, kiltti ja herkkä. Sieväkin kieltäminen saa Annille kyyneleet silmiin, eikä Anni tee uudestaan asioita, jotka on kerran kielletty. Oskari sen sijaan protestoi äänekkäästi, kun kaikki ei mene mielen mukaan, eikä välitä tiukastakaan kieltämisestä. Toisaalta pääosan ajasta Oskari on seurallinen ja hauska. Hän ottaa kontaktia vieraisiin ilman minkäänlaista ujostelua ja esiintyy mielellään, ilveilee ja nauttii, kun hänelle nauretaan.

Sairasteluistakin huolimatta arki kolmen pienen kanssa on sujunut paremmin kuin olimme osanneet edes kuvitella. Äidille jää kotona jopa aikaa surffata ajoittain netissä, kun isommat lapset leikkivät nätisti keskenään ja Iida nukkuu tai ihmettelee maailmaa.

Oskari osaa kävellä

Käytiin Annin nimipäivillä, ja samalla sain ikuistettua Oskarin kävelyä. Irvistelevä kaveri tuntuu olevan.

Annin kanssa leikittiin, että Anni on äiti, ja minä olen pikkusisko, ja Hanna isosisko. Sitten nukuttiin, ja syötiin leikkipuuroa. Se oli yrttipuuroa.

Anni kävi myös iskän kanssa kuorimassa jäniksen, että saa herkkupalat. Anni kertoi, että jänis oli pelännyt, kun iskä ampui sen.

Syysvierailu Annin ja Oskarin luona ja videoita siitä

Tässä syksyllä joku päivä Anni soitti, että on ihan tylsää, kaikki lelutkin on ihan tylsiä eikä ole mitään tekemistä. Kun hän vielä lisäsi, että on kovasti meitä kaipaillut (sen lisäksi on kaipaillut lunta, että pääsisi laskemaan rattikelkalla), niin lainattiin Hannan kanssa autoa ja lähdettiin Liminkaan kummitytön tylsyyttä karkottamaan. Uusia asioitakin kun oli päästävä todistamaan: Oskari seisoo omillaan ja Anni on oppinut ärrää päräyttämään varsin ansiokkaasti. On niin hieno ärrä, että välillä Anni korvaa sillä tylsät ällät.

Videokamera oli vielä korjaamolla, mutta kännykällä nappasin nämä videonpätkät tuosta vierailusta:

Kesäkuulumisia

Oskari täytti puoli vuotta pari viikkoa sitten ja meno on huimaa. Oskari osaa kontata vauhdilla, istua tukevasti ja nousta tukea vasten seisomaan. Kova vahtiminen alkaa olla pikkumiehessä!

Kovasta liikkumisen tarpeesta huolimatta Oskari on ollut myös hyvää kesälomamatkaseuraa - niinkuin isosiskonsakin. Parin viikon sisään on ehditty käydä Kalajoella polskimassa sekä molemmissa mummoloissa.

Rantakuvat lapsista on otettu Limingan Rantakylässä, seisomiskuva viime viikolla Siilinjärvellä ja juhlavaatekuva sisaruksista on äidin eilisen syntymäpäivän kunniaksi otettu täällä kotona.