Taas on viikonloppu

Viikko on kulunut tavalliseen tapaansa eli nopeasti. Luntakin on tullut ja pakkasta näyttää olevan jo yli 10 astetta, mikä on tänä talvena suorastaan harvinaista. Annin elämään on tähän mennessä mahtunut vain yhdet yli 20 asteen pakkaset ja nekin jo marraskuun alussa. Pääasiassahan tämä talvi on tähän asti liikuttu nollan tuntumassa ja joulunakin oli vain juuri ja juuri lunta maassa.

Alkuviikon suunnitelmien mukaisesti Anni ja äiti kävivät tiistaina perhekerhossa ja torstaina elokuvissa. Tiistai-iltana äiti hoisi MLL:n kokouksen ilman Annia ja Anni vietti koti-iltaa iskän kanssa. Äidillä oli kyllä jälleen kerran niin hätäinen olo ja kiire kotiin, kun Anni ei ollut mukana, että taitaa Anni päästä helmikuussa kokoukseen mukaan äidin kanssa puhetta johtamaan. Jospa äidin olisi helpompi jättää Anni kotiin sitten, kun Anni alkaa maistella muitakin ruokia kuin rintamaitoa. Katsotaan nyt.

Perhekerhossa oli nyt ensimmäistä kertaa yksi Annia nuorempi kerholainen. Kuukautta nuorempi tyttö oli kooltaankin Annia näkyvästi pienempi. Ei Anni enää mikään ihan pikkuvauva olekaan!

Elokuvakokemus oli tällä toisellakin kertaa oikein mukava, joten Aapelin ja hänen äitinsä kanssa sovittiin saman tien, että elokuvat kuuluvat myös meidän helmikuun ohjelmaan. Tällä kertaa näytöksenä oli "Aidosti outoa" ja ilmeisesti tämä elokuva oli joulukuun romanttista komediaa mielenkiintoisempi, sillä tällä kertaa Anni nukkui vain puoli tuntia elokuvan aikana. Muun ajan hän vuorotteli elokuvan katsomisen, leluilla leikkimisen ja syömisen välillä. Anni oli tälläkin kertaa loistavaa elokuvaseuraa, joten äitikin sai nauttia rentouttavasta elokuvahetkestä täysin siemauksin.

Viimeiset pari päivää Annia on vaivannut flunssa. Nenä on tukkoinen ja yskimistä kuuluu ajoittain. Anni on kuitenkin pääasiassa ollut hyväntuulinen ja vaikuttanut muilta osin olevan kunnossa, joten kotihoidolla olemme pärjänneet. Toivottavasti tukkoisuus kuitenkin vähitellen helpottaa.